keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Sari Kaasinen, Sirmakka - Kaupan rikkoja
Kuka se on kukkia istuttannu kuivalle kalliolle juu?
Kuka se on kukkia istuttannu kuivalle kalliolle juu?
Kuka se on tytön narrannu ja jättäny surun alle juu?
Kuka se on tytön narrannu ja jättäny surun alle juu?
Metsään polkuja kulkeissani kirjoittelin puihin juu.
Metsään polkuja kulkeissani kirjoittelin puihin juu.
Ettei oma kultaseni rakastuisi muihin juu.
Ettei oma kultaseni rakastuisi muihin juu.
Sinä petit ja sinä se jätit. Sinä rikoit kaupan juu.
Sinä petit ja sinä se jätit. Sinä rikoit kaupan juu.
Sinä jätit suremahan tämän tyttöraukan juu.
Sinä jätit suremahan tämän tyttöraukan juu.
Yksin. Yksin täytyy nuoren tytön surujaan,
surujansa kantaa.
Kun ei, kun ei tiedä kenelle hän sydämensä antaa.
Oi, oi, oi, mitä suru tekkee nuorelle sydämelle juu.
Oi, oi, oi, mitä suru tekkee nuorelle sydämelle juu.
Saman se tekkee talven kylmä ruusun kukkaselle juu.
Saman se tekkee talven kylmä ruusun kukkaselle juu.
Yksin. Yksin täytyy nuoren tytön surujaan,
surujansa kantaa.
Yksin täytyy nuoren tytön surujansa kantaa.
Kun ei, kun ei tiedä kenelle hän sydämen,
sydämensä antaa.
Kun ei, kun ei tiedä kenelle hän sydämensä antaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti