keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Sari Kaasinen, Otawa - En mie olis' muuten itkeny
Taivahankannen alla loistaa
yksi ainut kiertotähti, juu.
Taijan olla yhtä yksinäni
kuin tuo tähti taivahalla, juu.
Ensin tuli surku, sitten tuli itku,
viimeiseksi ikäväni, juu.
Kun ikävä on kiinni kirjoitettu
sydämeni pohjaan saakka, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
Niin mie itkin, niin mie surin.
Niin mie itkin yksinäni, juu.
Aina silti uskoin, toivoin ja luotin.
Ikäväni unohutin, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
Muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
Muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.En mie olis' muuten itkeny,
vaan kun silimäni vuoti vettä, juu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti