Sari Kaasinen, Otawa - Äitimaa

Aamunkoitossa kuljen
läpi kasteen, usvaisen maan.
Päivän tuoksun jo tunnen.
Siitä voimaa sieluuni saan.
Kuljen tuttua tietä
läpi tyhjän, hiljaisen maan.
Tuuli kuljettaa sieltä
lohdutonta kerrottavaa.

Eilinen ei palaja, sen tiedän itsekin.
Vaikka uskon ihmeisiin, sitä usko en.
Sama tuuli puhaltaa, sama huokaa maa.
Aika antaa armoa nähdä kauempaa.

Päivä puolessa lienee.
Saavun luokse lapsuutein.
Istun portaiden pieleen.
Tunnen kaiken kuin eilisen.

Hiljaisuus huokaa,
huokaan itsekin.
Kuulen kuiskauksen,
kuiskaan minäkin.
Mihin vie tämä tie?
Kuhun kuljettaa?
Mihin kulkee maailma
minä matkassaan?

Anna voimaa äitimaa,
voimaa uskaltaa.
Nähdä polku oikea,
sitä taivaltaa.
Anna olla rohkea,
anna uskaltaa
elää päivä kerrallaan.
Anna armoa

Ilta voittaa ja saapuu.
Päivä painuu pimeyteen.
Suljen portin ja tunnen
poskellani kyyneleen.